Sivut

torstai 8. helmikuuta 2018

KYTTÄ-78.

- Heh, no eipä! Minä olen aina halunnut olla Ville!
- Toiveesi toteutuu. Olet Ville Saaristo!
- Pitäisi olla jokin paperi?
- Onnistuu! Tehdään oikein passi!
***
Rotta istui kirjoituspöytänsä äärellä. Harvoin turvamiehet olivat nähneet pomonsa niin vihaisena. Viha kohdistui juuri heihin.
- Minä en käsitä teidän tyhmyyttä! Jätitte sen raadon makaamaan keskelle kaupunkia. Lehdet vetää suuria lööppejä. Meidän bisnes kärsii. Tai paremminkin minun. Vanja sinulla ollut aina päässä muutakin kuin pipo.
- Olen kovasti pahoillani! Siellä tapahtui odottamaton häiriö, oli pakko poistua paikalta. Yövahti tuli kierroksellaan juuri paikalle. Yritettiin naamioida raato levyllä. Eipä sitä voinut muuallekaan viedä, miehet puolustautui.
- Tapahtunut? Mikä tapahtunut. On siitä jotakin hyötyäkin. Niskoitteluhalut katoaa.
- Entäpä Puhaltaja?
- Katsotaan nyt. Jos ei viesti mene perille niin sama lääke kuin Kurottajalle. On hyväksi odotella muutama viikko, että pöly laskeutuu.
- Onko Ylipääjohtajalla toivomuksia?
- Suunnittelenkin juuri tuottoisaa keikkaa. Siinä köyhyys katoaa hutsun vittuun. Ehkä se on viimeinen keikka. Jos tuohta tulee rutosti se vois olla, että Suomen pölyt karisee saappaista - ainakin minulta.
- Et kai tekisi sellaista temppua, että menisit itseksesi etelään, jättäisit meidät poliisien jyrsittäväksi. Me olemme panneet hen- kemme alttiiksi sinun vuoksi.
- Vanja kuule! Luuletko tosiaan, että sinun vakanssisi on sitä kummempi kuin kenelläkään?Jos käyt tarpeettomaksi tai alat kapinoida on vain Jeesus-siunaama, kun joku toinen on paikallasi. Etkö sinä saatana muista, kuka sinut on nostanut asemaasi? Se sama voi myös viskata sinutkin katuojaa. Nuhteeton käskyjen tinkimätön noudattaminen ovat onnesi avaimet.
Vanja vaikeni. Hän vilkaisi kaveriaan mutta tämä seisoi ilmeettömänä. Liekö asennossa.
Rotta katsoi ilkeän näköisenä kumpaakin. Se ei herättänyt hilpeyttä... Paremminkin pelonvarjo pyyhkäisi kummankin kasvoilla.

Ei kommentteja: