Selasin mielessäni monta eri versiota. Epäluuloni Villeä kohtaan tuntui, suorastaan kipuna rinnassani.
Kyttä on tottunut tekemään rajuja ratkaisuja, kaikki tai ei mitään, oli aika hyvin ajateltu. Päätin kertoa Villelle suunnitelman.
Kuitenkin lisäisin suunnitelmaani Villelle ansan, joka paljastaisi kenen joukoissa toveri seisoi.
- Kuulehan, aloitin oikein toverihengessä... Metkulta jäi suuret rahat jälkeen joista leski ei tiedä mitään. Minä olen ne jopa nähnyt. Varmaankin 4-5 miljoonaa euroa! Siinä sitä on kahisevaa taskurahoiksi? Vai mitä Ville-poika sanoo.
- Ohoh! Missä sinä niitä näit? Huomaan Villen mielenkiinnon herännee.
- Unissa vain! Mutta leskeltä kuulin,
- Sekö leski sit...tuota, on ne kadottanut?
- Epäili että Metkun rattopoika olisi ne evakoinut. Niitä meillä on tarkoitus mennä peräämään. Mies on nimeltään Luigi, italialaisperäinen gigolo.
- Ahaa! Sinä tiedät missä hän asuu?
- Jo vain! Sanoo lapinmies.
- Onko sillä rahat kämpillä, vai pankissa.
- Sitäpä ei Luigi kerro! Siitä meidän pitää ottaa selko.
- Tunnet miehen?
- Olen viikon ollut kytiksellä. Suunnilleen tiedän miehen aikataulut.
- Entäpäs jos rahat löytyy? Miten ne käytetään? Tehdäänkö kimppa?
- Metkun rahat kuuluu Metkun leskelle. Niin se menee! Toisen oma on toisen!
- Olet sä tullut uskoon, Kyttä. Sellaisilla rahoilla kaksikin miestä elää komeasti vuosia varsinkin jos viisaasti sijoittaa.
- Minä olen oppinut, että rikoksesta joutuu maksamaan kovat lunnaat. Ei kannata.
- Paskat! Kyttä hei! Haloo..! Et sinä ennen noin ajatellut. Mikä oli sulla, se oli sinun.
- Se oli silloin. Olen kokonaan toinen mies kuin silloin. Toki Metku oli minulle auki työpalkkoja muutama tonni pitää ottaa päältä.
- Vai niin on asiat. Saatana! Nyt kun olisi helppo elämä käden ulottuvilla, kamu empii.
- Ne on lesken. Piste!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti