Sivut

tiistai 13. helmikuuta 2018

KYTTÄ-83

Hanakkana Ville tutki, varsinkin Metkun papereita. Olihan niitä melkoinen nivaska. Oliko peli rehellistä. Pikkuisen pani epäilyttämään. Se kyllä selviäisi illalla.
Oliko Villellä oma sika ojassa, vai olisiko Rotta lähettänyt agenttinsa tutkimaan minkäslainen vastustaja Kyttä oli.
Halusin keventää tunnelmaa ja Villen selvää hermostumista. Siksipä kyselin.
- No, millaiset on viuhkat käyneet naismarkilla? Kaato päivässä ja silleen?
- Perkele! Mun puolesta ne rakoperseet saavat rauhansa pitää. Joskus maksullista, silimät kiinni.
- No, mitenkä se niin?
- Ulkomuoto jo suojaa... Lisäksi koko tämä minun alamäki alkoi akkojen vuosi. Puistattaa kun muistaa.
- Ahaa! Menit rakastumaan? Tyttö olikin kevytkenkäistä sorttia?
- En ala selostaan. Jotain sellaista!
- Joo, ei se parane naisten kanssa ollakaan tosissaan. Nepä vie rahat ja alistaa valtansa alle. Anteeksi vaan, mutta eipä Villekään ole sitä isukki tyyppiä, joka vaihtaa sinappitehtaan tapetteja.
- Kuvittelin kyllä perheestä kun olin ammatissa. Kotonaolo oli ankeaa. Osoite oli liian usein pub.
- Justiin! Semmoista on valssi kesällä. Mitä se kello repii? Alkaa olla jo melkein. Jo vain, sanoo Lapinmies! Jospa turautetaan sumpit ja aletaan järkkäämään invaasiota gigolon bileisiin. Se lähtee reikä rasvattuna seitsemän kahtapuolta. Porsche saa kenkää!
- Sekö punainen? Eipäs muita taida ollakaan tässä käpykylässä. Olen tyypin bongannut. Enpä muista missä.
- Siellä se usein Pubin seutuvilla vilahtelee. Liekö löytänyt Metkun korvaajaa... Liekö Rotta B-rapun miehiä? Tuntuu, että kaikki kopeat rahamiehet ovat pervoja?
- En tiedä Rotan sukupuolisuuntausta, mutta ainakin monenlaista naarasta sen ympärillä on pörrännyt.
- On kai niitä moneksi, vaan tuleppa Ville-poika sumpille niin lähdetään miljoonien metsästykseen.
(jat.)

Ei kommentteja: