Sivut

maanantai 2. huhtikuuta 2018

KOPRA--16.


- Tule Lempi kahville. Kyllä se maailma kirkastuu kun juodaan muutamat kupit Katriinaa. Ja nisuakin on, jokaisen makuun.
Jo mummoiässä oleva Lempi nousi pylly pystyssä jaloilleen. Veti päällään olevaa villatakkia tiukemmin ympärilleen ja istahti Tanen viereen. Tane kaapaisi käsivartensa Lempin ympäri, yrittäen hampaattomaksi sortuneella suullaan hamuta Lempin poskea.
Lempi ei kuitenkaan ollut nyt sillä päällä. Kauemmaksi siirtyen hän tuiskahti:
- Ole siinä lääppimättä! Heti aamusta pitää kimppuun käydä. Suututat vielä Topin.
Topikin oli noussut seisaalleen. Katsellen synkän näköisesti Tanea hän ärähti:
-Joo, se on Tane paras pitää käpälät Lempistä erillään. Meillä on Lempin kanssa vankat puheet, että ei muita suvaita. Minä olen kiivas mies kun minä suutun. Sen takia olen istunutkin. Minun oikeuksia ei poljeta. Jos minä vasta huomaan sinulla tuollaisia metkuja, niin joudut kyllä katkerasti katumaan.
-No, elähän Topi suutu! Pitäähän sitä tuon verran leikkiä ymmärtää. Saat sinä minun puolesta Lempisi pitää... Viimeistä karvaa myöten, Tane sanoi ja vetäytyi Lempistä etäämmälle.
- Hyvä kun tajuat. Lempi tulehan tänne minun viereen. Tane suksikoon hittoon. Tane sortunu niin kehnoksi, että ei pysty naista tyydyttämään, Topi sanoi ja suikkasi pusun Lempin poskelle.
Lempi nousi ja istuutui Topin lähelle. Ojensi kätensä Topin ympärille ja puristi häntä itseään vasten. Lempi painoi poskensa Topin poskea vasten. Pisti silmänsä kiinni ja haaveilevalla äänellä sanoi:
- Me lähdetään Topin kanssa asumaan oikeaan taloon kunhan ensin saadaan rahaa tarpeeksi kokoon. Menemme vuokralle asumaan kunnon taloon, jossa ei paska haise eikä juopot ole lääppimässä. Topi lähdetäänhän me täältä kamalasta paikasta pois? Sellaiseen jossa on lämmintä ja sähköhellalla saa keittää kahvia. Eikä mistään kaatopaikan kahvista, vaan oikeasta kaupasta ostetusta kahvista. Topi mennäänhän?
Topi taputti kädellään Lempiä olkapäälle ja sanoi varmuutta äänessään:
-Niinhän me Lempi tehdään vielä. Aivan varmasti...
Tane kaatoi kummallekin kahvia kattilasta. Kahvi oli mustaa ja sakkaista. Se ei kuitenkaan haitannut nautintoon pääsemisessä.
Rampe ja Kitinä alkoivat myös hiljalleen nousta sijoiltaan. Tukat pörröisinä ja eilisen viinat hahmoissaan kuvastuen he kompuroivat pöydän ääreen. Kitinän tavallinen vilkkaus oli tipotiessään. Rampe oli vielä tavallistakin pelottavamman ja synkemmän näköinen.
Kitinä istuutui vastapäätä parakin ainoaa ikkunaa ja katsoi siitä ulos, silloin hänen suustaan pääsi:
jat.

Ei kommentteja: