KOPRA--20

Vesku, vaikka oli ehdottomasti rotevin ja suurikasvuisin kaveruksista, aivan kalpeni. Vesku oli auttamaton pelkuri. Säikähtäen hän alkoi sovitella sanomisiaan:
- Enhän minä tosissani! Kunhan pelleilin.
- Parasta kun et pelleile. Saattaa loppua pelleilyt kokonaan, Simo sanoi uhkaavasti.
Välikohtauksen jälkeen kaverukset kulkivat äänettöminä tovin matkaa. Ensimmäiseksi Mörtti aukaisi suunsa:
- Kaverit hei! Nyt ei kannata murjottaa. Aletaan suunnittelemaan sitä keikkaa. Nyt on jo kiire. Kohta tulee kylmät ilmat. Ei sitä saa sitten helposti autoja liikkeelle. Mitä sanot Simppa?
- Pitää funtsia. Rahaa kyllä pitäisi saada. Mennään sinne Kololle, siellä ei kukaan häiritse.
***
Tenu-Tane, oli lukenut ja parempiakin päiviä nähnyt insinööri. Onnettoman rakkauden seurauksena hän oli sortunut niin alas kuin mies voi yleensä sortua.
Kohmeloisena Tane taivalsi keskustaa kohti. Olo ei ollut kovinkaan mukava. Tuntui että kahvi oli ollut vain pahitteeksi. Kurkussa närästi ja rintaa korvensi. Oksennuskin tuntui väkisin pyrkivän suuhun, mutta urheasti hän nieleksi sen takaisin. Se poliisienkin käynti mietitytti. Mitä oli tapahtunut. Aivan pikkujuttu se ei varmasti ollut. Asia oli niin askarruttanut, että sen vuoksi hän oli jättänyt jätteiden penkomisen tältä päivältä ja lähtenyt kyselemään tutuilta.
Yöllä ollut sade näkyi vielä tiellä ja tuima tuuli puhalteli pohjoisesta. Syksyinen aurinko jaksoi kuitenkin pian lämmittää sään siedettäväksi.
Pikkulan keskustassa oli vielä hiljaista. Vain muutama kauppareissulla oleva mummeli näkyi kylän raitilla. Tane työntyi Pikkulan ainoaan kahvilaan, joka oli huoltoaseman kylkiäisenä. Pari autoa oli tankkaamassa ja kahvilassa istui pari Tanelle tuttua tilapäisjuoppoa. Ryypön Kauko ja Kasurisen Sulo, olivat vielä elämässä kiinni. He tekivät töitäkin silloin kun joskus työvoimatoimistosta satuttiin sitä tarjoamaan. Kovastihan se oli Kaukolle ja Sulolle epämieluinen asia jos työtä sattui löytymään. Kuitenkin pakko se oli sekamiehen töihin lähteä, että työttömyyskorvaus ei vaarantunut. Onneksi kovin harvoin tämmöistä harmia sattui. Nytkin oltiin saatu harrastaa tätä helppoa elämää toista vuotta yhteen soittoon. Joka kuukausi raha tuli tilille. Eihän se summa iso ollut, mutta riitti juomiin kun säästellen käytti. Tosin syömisen ostot piti jättää minimiin.
Sulo ja Kauko istuivat baarin pöydässä ryypiskellen keskaria ja jutellen päivän puheenaineesta:
jat.