MARI. -105,

No, voihan minua, itse röhötän vuoteessa ja vieraani lattialla.Mari nousi varoen vuoteelta, hiipien varpaisillaan vaunun ovelle. Päivä oli ihanan lämmin ja vihreää oli jokapuolella. Juhannuskesän aika näytti parhaita puoliaan.
Mari katsoi kelloa. Kohta 9. Eipä vielä kiire ole. Nukkukoon Lily rauhassa. Hiljaa liikkuen Mari laittoi kahvia tulemaan. Ja juuri kahvin valmistuessa. Tiellä tuli kaksi autoa peräkkäin.
Sehän on Lilyn auto. Autot pysähtyivät vaunun eteen. Mari kiirehti ulos Karin juuri noustua Lilyn autosta.
- Huomenta.Johan täällä ollaan valveilla Me olemme työmaalle menossa. Toimme tuon auton, varmaan serkkusi tarvitsee?
- Huomenta ja kiitos ihanasta illasta. Jollakin lailla vaan tänne selvittiin.
Kari näytti vetävältä farkut ja hihaton T-paita -yhdistelmässään. Hän
seisahtui nojautuen Lilyn autoa vasten rennosti kädet puuskassa.
- Teillähän on tänään varsinainen koitos, kun menette Paten
päiväkaffeille, väläytti Kari ilkkuen.
- Voi sekin! pääsi Marilta.
- Lily järjestää kaiken, jatkoi Kari.
- Toivottavasti hoitaa puhumisen sielläkin, että voin jättää aivot kotiin.
Heidän siinä jutellessaan Pena asteli pihamaata ristiin rastiin. Hän
mittaili aluetta kuin ostoaikeissa oleva.
Mari seurasi ihmetellen Penan puuhia.
- Älä välitä. Velipojalla on tuollainen verissä. Se suunnittelee koko
ajan jotain…Ei siitä kantsi välittää, rauhoitteli Kari.
- Mun varat ei salli jalasmökinkään rakennuttamista, naurahti Mari.
- Ihan totta, ootko milloinkaan suunnitellu mitään kiinteämpää
rakennusta tänne laittaa. Saahan sitä pankista lainaa. Lienee sulla
jotain vakuuksia… tiedusteli Kari, -Tää on hieno paikka.
- Odottelen, kunhan amerikanserkku saa mausoleuminsa pystyyn, niin jospa
meikäläiselle lohkeisi vaikkapa portinvartijan mökki siinä sivussa…
kevensi Mari.
Siinä paha missä mainittiin. Lily raotteli vaunun ovea ja huikkasi heti
veljekset nähdessään:
- Huomenia! Kiitos pojat kun tuoda auto. Vaan olisinhan minä ajanut sen
itsekin aamuyöstä…Minä olla hyvä kunto.