Sivut

tiistai 15. elokuuta 2017

MARI -103.


Lily pani kaikkensa puolestaan peliin ja heittäytyi yllättäen Paavon kaulaan, ripustautuen siihen koko naisellisella viehätysvoimallaan.
- Mies, miksi noin kireä… annapas kun Lily… Tuskin oli Lily saanut nämä
sanat suustaan, kun Paavo viskasi hänet kiukun puuskassa, että Lily
kaatui maahan.
- Menetkös siitä, pimu!
Pena oli salamana Paavon kimpussa. Taltuttajan elkein hän veti Paavon
käden selkäpuolelle, ja ote oli pitävä.
- Mikäs mies se tämä on, joka naista noin kohtelee? kysyi Pena pidellen
punoittavaa Paavoa.
- Paavo on mun koulukaverini, sanoi Mari kuin se olisi ollut jokin
tyhjentävä vastaus.
- Heh, eikö muuta? Minusta näyttää ihan hyljätyltä kosijalta… arveli
Pena. Paavo koetti puistella itseään irti otteesta, tuloksetta.
- Paavo, miksi sinä lähdit meitä seuraamaan…? Tokihan me Lilyn kanssa
liikutaan jossain. Ethän sinä voi vaatia, että istuisin siellä
jokirannassa koko kesän ja katsoisin, kun porkkanat kasvavat… Sitä
paitsi, tämä on tärkeä kokoontuminen: Nuo veljekset alkavat rakentaa
Lilylle suurta huvilaa. Etkö, muuten, tunne heitä??? Hehän ovat Kuljun
poikia.

Paavo oli selkeästi hämillään, hän tunsi olevansa pahemmassa kuin
pinteessä: hän oli antanut taas tunteilleen ylivallan. Tuntui tosiaan
lapselliselta, että oli lähtenyt seuraamaan naisten autoa. Kuin jossain
sarjafilmissä. Äh!

Ei kommentteja: