MARI.116,

Mari havahtui auton moottorin ääneen, joka tuntui tulevan läheltä.
Niska tuntui jotenkin jäykältä kun hän nosti päänsä, tutkiakseen häiriön aiheuttajaa.
- Voi ei, Mari ähkäisi kun huomasi Paavon kiiltävän Mersun rullaavan hienosti keinahdellen pihamaalle.
Paavo nousi autosta parhainpiinsa pukeutuneena. Ei se ihan hullumman näköinen mies ole tuo Paavo, Mari huomasi ajattelevansa. Paavon kaljapöhö oli häipynyt kasvoista ja vartaloltaan Paavo näytti hyvinkin jämäkältä. Puku tekee ihmeitä, Mari ajatteli ironisesti.
- Paavo saapui kimppu kukkia kädessään Maria kohti. Ristiriitaisin tuntein Mari taas kerran mietti, miten menetellä. Loukata hän ei tahtonut miestä joka saapui näkumätöntä rauhanlippua heiluttaen. No, katsotaan nyt!
- Hyvää juhannusaattoa sinulle ystäväni, Paavo yritti kömpelösti esittää herrasmiestä, ojentaen kukat Marille.
- Kiitos, onko sinulla jo näin kauniita valkoruusuja? Odota haen vaasin, Mari sanoi ottaen kukat vastaan.
- Äitihän se niitä aikanaan istutti ja hoiteli. Niitä on monenvärisiä, näitä valkoisiakin on muutama pensas Paavo sanoi.
- Kiitos nämä on aivan ihania. Otatko cokista, tekis mieli jotain tarjota kun toit näin ihania ruusuja, Mari kysyi.
- Kiitos mielelläni, Paavo sanoi ja istuutui pöydän ääreen.
Mari otti jääkaapista ison cokispullon ja pari lasia. Juodaampas cokikset vanhoja muistellen Mari ajatteli.
Juuri kun hän laskeusi vaunusta alas, Mari näki kun Karin parempiakin päiviä nähnyt auto ajoi tiellä, hyvin hitaasti. Mari näki kun Kari katsoi auton ikkunasta, mutta ei pysäyttänytkään, vaan ajoi ohi. Voi lempo, luuliko tuo....
Paavo ei noteerannut mitenkään Karin ohi matelevaa autoa, vaikka varsin hyvin näki sen. Marista tuntui, että Paavo ihan nautti tilanteesta.
- Jätetään se Amerikan ilmestys ihmettelemään suomalaista tanssilavakulttuuria, ja lähdetään me kaksistaan ajelemaan ylempiä arvoja tutkimaan sinne hengellisille kesäjuhlille, touhusi Paavo.
Mari ei voinut mitään sille sisällään vellovalle tunteelle, ettei tämän miehen matkaan pitäisi lähteä postilaatikkoa kauemmaksi kotoa. Koska Marin vastaus viipyi viipymistään, jatkoi Paavo siitä häiriintymättä:
- Tyylikäs tuo minun mersuni eräiden kylällä liikuskelevien kotteroiden rinnalla. Turvallista matkantekoa. Kelpaisi siinä juhannusretkeä tehdä, kun moottorin ääntä tuskin sisälle kuulee.