ILOTON ELÄMÄ
Oon kulukenu tuulessa, tuiskussa,
oon rajuilimoja nähäny monta.
Oon ovija aokonu , sulkenu,
nähäny tappaosta uskomatonta.
Vaen silti en pääse kae millonkaa,
kulukemaan noeta polokuja onnenmaan.
-
Aena on mua tuulet tuivertanneet,
aena tuullu on minua vastaan.
Eivät hyvät haltijat millonkaa,
kohelleet hellin käsin lastaan.
Räntäsatteita on tullu aenoastaan,
päevä ei oo paestanu millonkaan.
-
Ootan vielä jos kuitenki näkisin
päevänsätteen laskeissa päevän.
Sitte oesin viimeinki onnellinen,
kun saesin tuntia riemun häevän.
Tyytyväesenä silimäni sulukisin,
ilolla tuntemattomaan kulukisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti