Sivut

sunnuntai 13. elokuuta 2017

MARI--101.


- Oo sinä villinainen. Sinulla mis joka sormi. Aijai, minä tietää. Nuori ja villi, ei tulla toimeen , jos miestä ei olla?
- Höpö, höpö Lily, hän oli vain naapurinmies, Käy toisinaan kyselemässä kuulumisia, ollaanhan koulukavereita.
- Älä sinä , se yksi huiputus Mari. Minä nähdä, mies rakastunut sinä. Minä tietää se tauti kaikki oire, Lily sanoi.
- Hahhaa, nyt ainakin taisi olla väärä diagnoosi, mutta sinähän olet kuin cauboy. Mitähän minä päälleni laittaisin? Ei sinne ainakaan mekossa voi mennä.
- Olla aivan hyvä noin. Ei olla mikään suuri pardy? Lähteä, ilta jo pitkällä.
Mari laittoi kuitenkin mustat pitkikset ja kesäisen puseron ylleen. Tukkansa, hän antoi olla sellaisenaan. Lyhyt tukka on helppo, kun on johonkin lähtö, hän ohimennen mietti.
***
Veljeksien asunnon pihamaalla krilli hehkui kuumana. Pena hääri krillimestarina. Kari lojui riippukeinussa joka oli viritetty kahden kookkaan koivun väliin. Pena vilkaisi rannekelloaan. Nyt ovat jo myöhässä. Tietäähän ne naiset. Se punainen minuutti on usein tunti..... vähintään.
- Taisipa tulla urakka kahden hävitettäväksi, kaikki ostetut
ruokatarvikkeet, Kari murahti , puoli torkuksissa.
- Älähän nyt hermostu. Olisivat he soitelleet jos jokin este muuttaanut suunnitelmia. Ootellaanhan, Pena sanoi käännellen mehukasta kyljystä.
- Hoitele sinä sitten se amerikanserkku siihenmalliin, että päästään heti juhannuksen jälkeen rakennustouhuihin sinne mökintontille. Minä en puutu siihen keskusteluun, ettei tule ristiinpuhumisia.
- No, älä huolehdi, asia on jo melkein valmiiksi puhuttu. Sille naiselle raha ei merkitse mitään, sitä varmaan on, eikä oleskele, Pena sanoi.
- Tiedä niistä? Paras on pistää sopimus tarkasti paperille , ja ohjetaksat, paitsi se alennus, mikä luvattiin silloin tontinkaupassa.

Ei kommentteja: