MARI--93.

Aamu yllätti uupuneet ulottamalla kirkkaat säteensä pitsiverhojen
lomasta suoraan nukkujain kasvoille. Mari tunsi Karin käden edelleen
vyötäröllään. Mies nukkui vielä tuhisten hiljaa. Mari katsoi tätä
hellästi.
Vasta vähitellen kysymyksiä heräsi hänen mielessään. Toinen vuode oli
edelleen tyhjänä. Olivatko Lily ja Pena viereisessä huoneessa? Miten
tästä eteenpäin? Millaisen kannan tapahtuneeseen olisi viisainta ottaa:
kevyellä kesäheilimeiningillä vai voisiko tästä joskus kehittyä jotain
muuta? Mari päätti mielessään katsoa ensin, mikä oli Karin
suhtautuminen.
Varovasti Mari irrottautui miehen otteesta. Äänettömästi hän haeskeli
vaatekappaleet ylleen. Haikeana hän pysähtyi katsomaan vuoteella
lepäilevää miestä. Olisi ollut ihanaa jäädä tämän vierelle vaikka miten
pitkäksi aikaa, mutta hän tunsi itsensä epävarmaksi ja tiesi, että
lähteminen myöhemmin olisi vielä vaikeampaa.

Hitaasti venytellen jäseniään Mari tuli ulos. Hämmästyksekseen hän näki
heti Lilyn ja Penan, jotka olivat nauttimassa aamupalaa terassilla.
Huomatessaan Marin Lily heilautti kättään.
- Luullaan jo, ettet nouse koskaan! hihitti Lily. Vieressä istui
virnistelevä Pena.
- Oletteko te sitten nousseet jo kuinka aikaisin?
- Oh dear, me ollaan käyty jo ratsastamassakin! Tule nyt ottamaan aamupalaa!
Mari tunsi itsensä kömpelöksi kasatessaan aamiaistarpeita
tarjottimelleen. Häntä harmitti, kuinka serkku pursui energiaa heti
aamutuimaan.
Vähän myöhemmin Kari ilmestyi mökin rappusille tukkaansa haroen. Mari
käänsi katseensa muualle, ettei Lily pystyisi lukemaan mitään hänen
kasvoiltaan. Hän ei ollut valmis ottamaan vastaan mitään ylimääräisiä
kysymyksiä tai huomautuksia.
Kari laski tarjottimensa kolahtaen pöydälle. Hän koetti tavoittaa Marin
katsetta, mutta tämä oli keskittynyt puuhastelemaan teepussinsa parissa.
Karille tuli vähän epävarma olo, mutta hän päätti antaa ajan näyttää,
missä oltiin menossa.