KULTANI KOTONA.
-
Niin komijasti kukkivat kukkaset,
minun armaani kartanolla.
Sinne haluvan aena vajeltaa,
kun on minun hankala olla.
-
Siellä saan aena palijo lohtua,
ja elämään uutta voemaa.
Siellä kuulla saan hellijä sanoja,
eikä kukkaa siellä soemaa.
-
Niin kaoniisti armaani kattelee,
mua silimillä sinisillä.
Ja hellijen minuva hyvväelee,
niillä pehemeillä kätösillä.
-
Minun sylliin se hetkeksi istahtaa.
hellijen käjet kaolaani kietoo.
Hänen rakkauvesa niin kuumaa on,
siitä on mulla kyllä tietoo.
-
Hänen hammeenhelemasa heilahtaa,
kun hän minulle kahavija keittää.
Aena välliin luokseni pyörähtää,
ja suuvelmin suuni peittää.
-
On niin kaohijan mukavaa kattua
ja aatella,onhan tuo soma.
Tuo neitonen kaekista kaonehin,
sekun on minun ihan ikioma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti