MARI -112.

Vaikka Paavon puheet eivät antaneet aihetta levottomuuteen, niin Mari huomasi välillä miehen katseessa oudon vivahteen, joka muistutti Maria entisistä kokemuksista. Mari olisi mielellään unohtanut jo ja mietti, oliko kaikki vain hänen oman likaisen mielikuvituksensa tuotetta.
- Ei me niin iso massatapahtuma mukana! Kyllä me tykkää se lava. Mikä synti se on, jos kiva jenkka mennä? ihmetteli Lily.
- Sanovat, että lihan himo siellä yltyy ja vie voiton ihmisestä, tarkensi Paavo.
- Mutta oh dear, niinhän sen asian kuuluukin… tuumi Lily silmät pyöreinä.
Mari pani merkille, kuinka Paavon kädet vapisivat tämän kantaessa kahvikuppeja heidän eteensä. Taisi miehellä kuitenkin itselläänkin olla tanssimuistot tuoreina mielessä. Eihän siitä kauan ollut, kun Paavo oli miesrivissä tähystellyt silmät kiiluen naisrivistöä mittaillen.
***
Kun naiset viimein kotiutuivat Marin vaunulle, oli ilta jo pitkällä. Paluumatkalla he olivat jutelleet vielä vierailusta, ja molemmat olivat samaa mieltä, mitä Paavoon tuli. Hänen kanssaan tulisi olla edelleen varovainen. Heidän mielestään mies ei ollut vielä suinkaan saavuttanut mielen tasapainoa, olihan sen nähnyt toki tämän asumuksen kunnosta heti alussa.
Mari innostui tekemään vielä lettutaikinan, ja juuri heidän aloittaessaan maukkaiden muurinpohjalettujen paistamisen Mirjakin ajeli paikalle, tällä kertaa polkupyörällä.
- Onkin kieltämättä jo nälkä, totesi Mirja, - En ehtinyt laittaa mitään kotonakaan. Toin kuitenkin jotain tullessani.
Mirja kaivoi koriaan ja veti makkaralenkin esille.
- Tässähän onkin hyvä paistaa vähän suolaisempaakin… virkkoi Mirja ja ryhtyi katselemaan sopivia tikkuja paistovälineiksi.
- Ai, tämä olla ihanaa! huokasi Lily.
Hyttysetkään eivät haitanneet, kun tuli piti ne loitolla. Ilta oli vaientanut lintujen viserrykset, oli aivan hiljaista. Pensaat olivat aloillaan, tuulenvire oli tyyntynyt.
- Suomen kesä -ah! lausahti Lily hiljaa ja nuuhkaisi pitkään raikastuvaa ilmaa.
- Tämän takia kannatti tulla tänne, yhtyi Mari ja sulki silmänsä vetäen myös tuoksuvaa ilmaa sieraimiinsa.
- Ollaanpas sitä nyt kesän lumoissa! tokaisi Mirja napakasti ja nauroi, - hei, kuka ottaa lisää makkaraa?