- Paavo! Mikäs sinut siihen lennätti oletkos johonkin juhliin menossa kun olet noin hienona?
- Mari, en tiedä miten tämän oikein sanoisin, olenhan käyttäytynyt niin tökerösti sinua kohtaan. Olen todella pahoillani kaikista typeryyksistä joidenka kohteeksi sinä jouduit. Mutta kaikki oli Viina-nimisen perkeleen syytä. Nyt on Jumala saanut minusta otteen , eikä minua enään jätä. Hän pitää huolta, etten enään sukella niihin syöveriehin joissa olen uinut.Jaksatko sinä Mari antaa anteeksi kaikki . Rukoilen, pyydän.....?
- Voi, Paavo, olen vaan iloinen jos olet löytänyt vakaan pohjan elämällesi. Toki kaikki on anteeksi. En toki ole niitä muistellut , enkä muistele.
Mari katseli pää kallellaan Paavon vankkaa olemusta. Oikeastaan komea mies. Hm, vaatteet tekee miehen, taitaa ainakin jonkin verran pitää paikkansa. Vetäen hansikasta kädestään hän käveli Paavoa likemmäs. Ojentaen paljaan kätensä sanoi:
- Onnea vaan sinulle. Ei varmaankaan sellainen päätös ole helppoa pitää. Mutta suomalaisesta sisusta on paljon apua. Luulisi?
- Kyllä Jumala minusta huolta pitää. Minä olen vaan tyhjä kuori jonka Jumala on täyttänyt. On ihana tunne kun tietää olevansa pelastettu.
- Niin varmaan, olen iloinen puolestasi. Mutta onko sinulla kiire? Voisimme keittää päiväkahvit. Käykö sellainen?
- Kiitos, mielelläni kahvit juon. Oli minulla asiaakin mutta esitän asiani kahvikupposen ääressä, Paavo sanoi ja alkoi marssia Marin perässä vaunua kohti.
- Oho! Onpas sinulla kyllä komea auto. Oletko vasta hankkinut?
_ Kulkuneuvohan se vain on, mutta kun on välttämätön, niin ostin parasta mitä oli saatavailla.
Mari kaatoi kahvia kahteen kuppiin. Hän oli tietoinen Paavon katseesta joka seurasi hänen jokaista liikettä. Toisaalta se oli kiusallista, toisaalta se tuntui sisällä kummana värinänä.
- Mari kuule. Toivon että en säikäytä sinua, mutta rakastan sinua ja pyydän sinua vaimokseni. Jo kouluaikoina kuvittelin että kerran vielä saan sinut omakseni. On kai Jumalan johdatusta , että hän johtatti meidät naapureiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti