Heittelen vanhankansan mallisia riimirunoja nykykansan ällisteltäväksi. Runot ovat kaikki omiani, jonkulaesessa mielenhäirijössä rustattu. Runot on ilmaistu murteella ja ilman. Huumoriakin koitetaan pitää mukana. Kommentit olisi kivoja Tervetuloa vaan katsastamaan miten riimi soi! Toisen blogini osoite on: http://oivapenna.vuodatus.net/ TERVEMENOA!
tiistai 1. elokuuta 2017
MARI. ----89.
Ilmoille kantautuvat hanurin vedot ilmoittivat, että pelimannit olivat
palanneet peliensä ääreen, ja enenevä tanssikansa alkoi liikehtiä kuin herätyksen saaneena.
Mari tunsi verensä vellovan kiihkeänä. Outoa värinää kuin muistoja menneiltä ajoilta tuntui kehossa. Poskilla tuntui polte ja hengityskin tuntui kiihkeänä kohottelevan rintaa.
Mari katsoi Karia silmiin. Kari vastasi katseeseen ja puristi Maria itseään vasten.
Jokin turvallisuudentunne valtasi Marin ja hän painoi keveästi päänsä Karin käsivarteen.
Sulkien silmänsä, Mari tunsi olevansa lähellä
sitä hetkeä jota hän oli kauan odottanut.
Hanurin kaihoisat tangonsävelten luoma tunnelma oli käsinkosketeltava, kun Kari johdatti Marin tanssilattialta alkukesän lämpöiseen ulkoilmaan. Leppeä tuuli toi talleilta hevosenlannanhajua, mutta se ikäänkuin kuului asiaan.
- Onpa täällä kaunis sää, Mari sanoi.
- Kaunis on sää, myöskin kaunis on nainen. Olet Mari tosikaunis nainen. Oletko sinä naimisissa, vaiko sinkku?
- No vapaa olen kuin taivaanlintu. Joskus on ollut siteitäkin, mutta monta vuotta on kulunut sinkkuna, miksi sitä kysyt?
- Hm, ajattelin että en pyri kenenkään reviirille, koska aivan äsken jouduin toteamaan sellaisen kohteeksi sortuneeni.
- Oi kun ikävää. Onko kaikki menetetty?
- Vaikeaa meillä oli vuosikausia, mutta lopullinen niitti tuli keväällä. En edes aavistanut että oli toinen mies, ennenkuin se sanottiin minulle päinnaamaa.Onneksi ei ole lapsia, eivät ainakaan joudu kärsiin.
He olivat edenneet pihamaalla suuren koivun luo jonka alla oli tyhjä penkki. Vaikka ihmisiä kulki pihalla, jokaisen askeleet johti melkein säännönmukaisesti hevostalleille päin, jossa nuoret tytöt yhä harjoittelivat ratsastusta.
Kari oli jutellessaan kietonut kätensä Marin ympärille. Tiukentaen otettaan hän kumartui katsomaan Marin kasvoja. Mari ei voinut enää vastustaa haluaan vain ojensi huulensa suudeltaviksi.
Suudelma oli kuin sähköisku , ennestään kiihoittuneeseen oloon. Mari tunsi leijailevansa jossain korkealla kuin untuvien päällä.
Karin kädet kulkivat kuin tunnustellen ja tutustuen Marin vartalolla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti