MARI. -94.

- Me Penan kanssa suunniteltu jo viikonlopun menu! Tehdään yhteinen
retki! Se kivaa: ajella katsomassa Suomea ja kesää… Pitää hauskaa… ooo,
se olla hieno ajatus! huokaili Lily käsiään hieroen.
Mari totesi, ettei ollut vaikea arvata, kenen päästä ajatus oli
lähtöisin. Hän ei suoralta kädeltä osannut päättää, oliko se hyvä vai
huono ajatus. Hän oli jo niin tottunut elelemään yksikseen, ettei
tiennyt, halusiko edes retkeillä porukalla. Kaikki oli lähtemässä
rullaamaan kiihtyvää vauhtia.
Yllättäen Kari nosti päänsä ja lausui katsoen Lilyä suoraan silmiin:
- Valitettavasti minä en kyllä pääse mukaan. On muuta menoa jo…
- Mitä!?! tokaisi Lily - Saa herra nyt laittaa menonsa uusi järjestys!
Maria harmitti. Hän oli ehtinyt itsekin huokaista jo helpotuksesta,
pitikö Lilyn aina saada tahtonsa läpi!
- Voi luoja, Lily, istu alas! Ihmiset tuijottaa… Ethän sinä voi meidän
kaikkien puolesta alkaa tuollaisia suunnitella!!! Kai meilläkin sentään
jotain sananvaltaa… huomautti Mari.
Maria alkoi aivan ahdistaa. Hänen virkistävänä pitämänsä serkku oli
käymässä pikku hiljaa rasittavaksi. Hänestä tuntui, että Lilyllä oli
koko ajan pakkomielle hallita tilannetta, esiintyä ja olla äänessä. Se
alkoi tympäistä. Mari kaipasi jo rentoa yksinoloaan omalla pikku
vaunullaan, luonnon keskellä.
Mari katsoi arasti aamiaistaan lopettelevaa Karia, ja tiesi, että mies
oli samaa maata. Tämäkään ei pitänyt Lilyn tyylistä sanella. Karikin
arvosti varmaan hetkiä, joina kuuluisi vain linnunlaulu. Maria alkoi
houkuttaa ajatus kahdenkeskisestä illasta vaunulla, uiden ja grillaten.
He eivät tarvitsisi mitään seremoniamestaria.