OULUN POEKA
Oon Oulusta, sanua kehtaan,
laetapuolelta, varijosta tehtaan.
Ei minun elämä niin rapiaa oo,
kae herätän liikaa huomioo.
-
Isä juoppo on , äeti on huora,
on elontie mulla vaen, yksi suora.
Varijosta, varijoon se kulukenu on,
oon aevan yksin ja onneton.
-
Illat, yöt minä katuja kulen,
kotioven aena iltaesin sulen.
Äeti sinne kun miehijä tuo,
isä jossaen, kapakassa juo.
-
Ei kukkaa musta huolta kanna,
mihin voesin minä toevoni panna.
Elämäni niin synkkänä nään,
mietin jos aoton alle mä jään.
-
Siihen loppuisi tuskat ja huolet,
tylsyisivät jo pilikkaajaen nuolet.
Viimmein pääsisin huolista näetä,
eikä oesi ennää yksinäestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti