Mies oli Lilyn mielestä jollakin karskilla tavalla hauskannäköinen. ?
Oikea apinamies, hurjaa! tuumi Lily koettaen keskittyä humpan hypähtelevään tempoon.
Pena näkyi jo palanneen vessasta, mutta kun ei tavoittanut katseellaan Lilyä, kumarsi naisrivistössä seisovalle pitkähiuksiselle naiselle.
Lily hymyili itsekseen. Iltahan oli nuori, ja kesä kauneimmillaan.
- En oo ennen nähnytkään sua? ookko käyny täällä aikasemmin? kysäisi tanssittaja asioikseen.
- En ole. Minä olen? olen lomalainen.
- Niitähän täällä palijon viliseekin. Monet tahtoo maalle kesällä.
Mahtaa se olla kaupungissa ankiata keskellä kesää??
Miehen rupattelu lisääntyi koko ajan, Lily ei saanut läheskään kaikista sanoista selvää, mutta hän ei kysynyt mitään, vaan antoi puheen soljua
ohitseen. Humpan pyörähdykset vei heitä ympäri lattiaa, ja Lily nautti vauhdista suunnattomasti.
Humppien jälkeen Lily suuntasi Penan luo, jonka hän näki nojaamassa porraskaidetta. Tämä oli palauttanut jo tanssitettavansa paikoilleen.
- Hei! huudahti Lily jo kaukaa. Penan suu levisi leveään virneeseen.
- Katsopas tyttöä! Heti kun silmä välttää, niin uutta kavaljeeria katselemaan vaan!
- Näitkö, kun menin humppa? Se olla niin suomalainen laji, että täytyy ottaa se ohjelmisto! Osaatko sinä tanssia humppa?
- Suomalaisellahan on humppageeni syntyessään! nauroi Pena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti