MARI. 113.

Seuraavana aamuna Mari heräsi omassa vaunussaan aivan yksin. Lily oli lähtenyt illalla hotelliinsa ja Mirjakin oli häipynyt pyörällään
ennen puolta yötä.
Tuntui mukavalta loikoa ilman mitään ohjelmaa. Mutta herranen aika. Porkkanat! Ne on harvennettava ennen juhannusta, vaikka yötyönä. Pois laiskottelumieli ja töihin.
Oli oikein kaunis auringonpaiste, melkein helle. Nyt voisi panna ne uudet läpikuultavat bikinit.
Kahvit juotuaan Mari puki yllensä rohkean uimaasun. Heh, nythän näille on käyttöä. Ja ovat ainakin ilmavat, hän ajatteli.
Kyykkien porkkanan harvennuspuuhissa Mari ei huomannut ajankulua. Puuha oli mielenkiintoista ja jälkeä syntyi. Monta riviä oli jo harvennettu. Aurinko oli tehnyt tehtävänsä. Ihoa aivan kuumotti. Muutamankerran Mari oli lisännyt auringovoidetta. Siitä huolimatta tuntui että suojakerroin oli liian pieni.
Hitsi! Uimaan ja äkkiä. Varvasvälisandaalit jäi siihen kun Mari kirmasi rantaan, kuin pikkutytöt. Loiskahdus, ja Mari oli hyväilevän veden syleilyssä.
Mari ui saaren ympäri ja nousi sitten rannalle. Pieni loikoilu rantaruohikossa tekisi varmaan hyvää? Uimapuku varmaan kuivahtaisi hetkessä pensaan oksalla.
Mari heittäytyi ruohikkoon selälleen. Tuntui fantastiselta. Hän sulki silmänsä, tuntui että hän on Eeva paratiisissa. Mutta missä on Aatami? Maria nauratti ajatus, Kariko? Katsotaan nyt, jotain salaperäistä siinä miehessä on.
Kaulalenkissä oleva känny soitti "Rakkaus on lumivalkoinen..."
Lily soitti:
- Mitä? Et voi olla tosissasi? Enkä minä joudakkaan. Pitää harventaa porkkanat...No, niin on mutta pitää ne porkkanatkin...Huomennako kaveriksi? Eihän sinulle voi vastaan sanoa. Sinä tulet hakemaan? Hyvä on.. tunnin kuluttua.
Huhhuh, on se Lily vauhtimimmi. Aina uusia päähänpistoja. Lähteä nyt Kuljunveljesten työmaalle, muka työnlaatua katsomaan vaikka ei ole kutsuttukaan. Voi taivas,Mari ajatteli ja veti kuivahtaneita bikineitä yllensä.
***
Keinahdellen Letukka kaartoi uuden valmiinnäköisen omakotitalon eteen. Kuljun veljesten auto seisoi pihalla. Ketään ei näkynyt. Rakennustarvikkeiden jäännöksiä näkyi siellä täällä. Lily ajoi autonsa toisen viereen. Pfiuu, kuului renkaasta kun laudassa oleva naula puhkaisi renkaan. Hiljaa suhisten pitkän auton keula vajosi hitaasti kallelleen.
- Nyt ollakin tuuri matkassa. Ilma pihalle, kuin valloissa, Lily nauroi, ottamatta sensuurempaa pulttia tapauksesta.
- Mutta kukas renkaan vaihtaa. Minä en ainakaan osaa, ja sinulla hienot hepenet. Ei tuollaisilla hoidella rengashommia. Mari sanoi.
- ooo ei - se pieni huoli. Miehet vaihtaa kilvalla. Ei huolta kantaa serkku-kulta, Lily sanoi.