Sivut

keskiviikko 9. elokuuta 2017

MARII.-97.

- Heh, uima-allasta en voi luvata… jos ei nyt autotallista satu
löytymään jotain kakaroiden vanhaa pumpattavaa kahluuallasta… mutta
muuten lupsakkaa puheseuraa ja tiriseviä grillikylkiä… voitaishan tuota
ihan mankkaakin viritellä sopiville aallonpituuksille.
Pena tarkensi suunnitelmaansa.
Marilta pääsi tirskahdus. Grillijuhlilla ja grillijuhlilla saattoi olla
siis eroja, jotain pientä ja marginaalista!

Päästyään vihdoin ja viimein vaunulleen Mari huokaisi nautinnollisesti
silkasta helpotuksesta. Eikä vähiten siksi, että Lily oli halunnut jäädä
tavaroidensa luokse hotelliinsa valmistautuakseen iltaa varten.
Mari oikoi jäseniään ulkona auringossa viltin päällä. Hänen ajatuksensa
kiertelivät hitaasti kuluneen vuorokauden eri tilanteissa. Itsekseen
hymyillen hän kertasi yön ihania hetkiä. Omituisesti hän totesi
suhtautuvansa rennosti tapahtuneeseen. Vastaavassa tilanteessa
nuorempana hän oli kuumeisesti pohtinut tulevaa: mitä nyt, missä ja
milloin. Nyt hän saattoi ajatella, kuinka merkillistä elämä tarjosi
hänelle. Hän nautti siitä eikä välittänyt miettiä, johtaisiko tämä
kenties johonkin.
Aika näyttäisi, mihin kesätuulet purtta kuljettaisi.
Suuressa innostuksenpuuskassa Mari puki bikinit päälle, nyt saisivat rikat ja polttaraiset kyytiä. Taimet oli hyvällä alulla, mutta rikkakasvit punoivat juoniaan , tehdäkseen tyhjäksi muualta tulleen siemenen elinmahdollisuudet.
Harava huiski ja Mari oli täysin uppoutunut työhönsä. Hän ei huomannut kun hieno Mersedes kaartoi pehmeästi keinuen Marin vaunun eteen. Siitä nousi pönäkän näköinen mies katsellen ympärilleen. Miehellä oli pukupäällä ja solmio kaulassa. Kiiltonahkaiset kengät kruunasi koko komeuden.
Mies loi ihailevan katseen autonsa upeisiin muotoihin ja jopa sipaisi kiiltävää peltiä. Selvästi huomasi, että auto oli miehelle hyvin tärkeä.
Vielä luoden katseensa ympärilleeen, ikäänkuin varmistaen ettei ketään ole lähistöllä. Mies alkoi kävellä ruohikkoon tallautunutta polkua Marin suuntaan , jossa Mari juuri pyllisteli tarkentaen haravan taimiriviin jääneistä rikoista. Punaisen biginin verhoamat
pakarat oli kieltämättä vavahduttava näky.
Mies seisahtui Marin taakse . Rykäisten hän kiinnitti Marin huomion puoleensa. Mari ponnahti pystyyn ja käännähti tuliaa päin. Ja jäi sanattomana katsomaan tulijaa. Sitten , ensi hämmästyksestä toivuttuaan hän sanoi:

Ei kommentteja: