PERÄKAMMARIN POEKA.
Täällä kammarissa minä makkoelen,
ja joutessaen aevan loekoelen.
Olen tottunu että ei kukkaa,
rakasta mua, poekarukkaa.
-
Vanahemmat pittää minusta huolta,
pitävät minun polosen puolta.
Yksin varmaan en pärijätä voesi,
palijo vaekeotta mulle se toesi.
-
Toki kalijaan riittää rahhaa,
enkä nää siinä mittää pahhaa.
Koska siitä hakenut oon,
apua tähän ahtinkoon.
-
Naesta en ole koskaa saannu,
aevan yksin oon vuoteessa maannu.
Joskus seksistä haaveilen varmaan,
jossa kumppali oon oman armaan.
-
Täällä mennee mun elämä hukkaan,
lähtisinkö? jonku naesen mukkaan.
Mutta luulen tänne tuomittu oon
elinkaotiseen tuomijoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti