RUNOTTAA.

LANKOJA

Koukkuisin kynsin
ja tahamein sormin,
yrittelen selevittää,
elämäni sotkusia lankoja.
-
Värit ovat menneet sekasi.
Kirijava vyyhti on käsissäni.
Kirkkaeta ilon värejä yritän
irrottaa, niistä harmaesta.
-
Liestyneet langat ovat
säkertynneet niin toesiisa,
että erottamisseen tarvittassiin saksija.
Minua pelottaa ,
että jos sillon rikon koko elämäni.
-
Katon sitä vyyhtijä.
Se näöttääki minusta meleko
mukavalta, jopa kaoniilta.
Jos irrottasin nuo kirkkaat,
harmaesta? Haalistaako se
ne kirkkaatki?
-
Panen sittenki sen lankanipun,
takasi sinne muistojenarkkuun.
Siellä aoringonvalolta
suojassa, langat pyssyy
värikkäenä ja muuttumattomana.