KÄVELYLLÄ
-
Kaoniina talaviaamuna
lähin kävelemmään.
Oli mahottoman kirkasta.
Puijjen oksilla oli
röykkijöettäen lunta.
-
Kävelin siinä katastellen,
puijen oksilla kimaltelevija
lumikitteitä.Kuin kaoneimpija
timantteja ja jalokivijä
olisi nakeltu puijjenoksat
täöteen.Tunsin itteni
kaohijan rikkaaksi.
-
Kokkeilin katella ympäriisä,
jokasuunnalla hehkui ja säjehti.
Aorinko paesto täyvveltä terältä.
Aoringonlämpö alako syyvä minun
aarrekammioni rikkaoksija.
-
Ojentelin käsijäni saajakseni
yhenkää timantin talletettua.
Vaen se suli kätteeni vesipisaraksi.
Kattelin yhä mettään.
En nähäny ennää yhtää timanttija.
-
Tippuvissa vesipisaroessa oli
surullisuuven tuntuva.
Ihan niinku kyyneleet ne valuvat
alas, harottavijen oksijen välistä.
-
Joku pisara saattaa aoringon valossa
heittää kalapian värihehkun.
Seki on vaen ohikiitävä välähys.
Sitte taasen on kaekki ohi,
vaen aoringonlämpö sulattaa,
sohojoesta likasta lunta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti