MARI -115.

- Hyvää jälkeä se oli. Pian saavat aloittaa minun residenssiäni., tuumaili Lily.
- Niin kai se oli. Kyllä täälläpäin huono kello kuuluu vielä kauemmas kuin hyvä. Ei niillä työt piisaisi, jos huonoa sanottavaa.
- Minä haluaa olla varma. Ei saa luottaa helposti, lausui Lily, ja ensimmäistä kertaa Marista tuntui, että Lilylle oli saattanut sattua joskus jotain ikävääkin elämässään.
Lily oli harvasanainen vielä vaunulle saavuttaessakin. Hän jätti Marin melkein vauhdissa autosta ja jatkoi matkaansa kiireisiinsä vedoten.
-Ohhoh, tuumi Mari peläten loukanneensa Lilyä. Mutta vaikka hän miten kertasi käytyjä keskusteluja, ei hän keksinyt mitään loukkaantumisen aiheita. Niinpä Mari kohautti olkapäitään ja nousi vaunuun.
Marilla ei ollut tapana lukita vaunua pois lähtiessään. Paikka oli sivussa eikä sinne asiattomat tienneet poiketa. Nyt kuitenkin vaunussa oli käynyt vieras. Tämä oli jättänyt pikku pöydälle kimpun kieloja ja kirjelappusen.
Mari tarttui lappuseen, joka oli repäisty jostain lehtiöstä. Mari tunsi käsialan heti sen nähdessään, se oli Paavolta.
- Voi iivana, mihin mä sun kanssas vielä joudun! jupisi Mari ja luki epätasaisin kirjaimin kyhätyt rivit: "Vielä kiittäsin hirmusesta talkooavusta. Kyllä mua kaduttaa mun ajattelemattomat sanani teille kunnon naisille. Te olette oikeita marttoja. Terv. Paavo PS. Juhannus on likellä"
Mari rypisti paperin ja nakkasi sen roskikseen. Kielot olivat ihania, ne saivat jäädä.
***
Juhannusaatto oli sateisen harmaa. Pilvet riippuivat raskaina, pirskauttaen välillä sadekuuron. Kuitenkin radio oli luvannut puoliltapäivin poutaa ja lämmintä.
Mari oli hakenut, nuoruuden muistojen mukaisesti, pari täydessä-lehdessä olevaa koivua metsästä. Niitä hän yritti pystyttää epätoivonvimmalla vaunun ovipieleen, mutta luopui yrityksestä. Reiän tekeminen kovaan maahan ei onnistunut ilman rautakankea.
Mari asetti koivut nojaamaan vaunun seinään. Hyvältä se näytti niinkin, ja ainakin tuoksui.
Puolenpäivän aikoihin aurinko alkoi pilkistää pilvien lomasta ja kuin pyyhkäisten oli taivas kohta pilvetön ja aurinko pääsi lämmittämään täysillä.
Mari oli pukenut ylleen pitkikset ja kesäisen puseron. Eihän tiennyt milloin Kari saapuisi. Karista ei ollut kuulunut mitään rakennustyömaalla tapaamisen jälkeen. Hänellä on varmaan niin kiirettä työmaalla, Mari ajatteli.
Mari istahti koivun katveessa olevan pöydän ääreen. Hän nautti täysinsiemauksin olostaan. Hitto kun ei tarvitseisi lähteä mihinkään. Tämä tuntui ihanimmalta olotilalta. Mitä siellä suuressa joukossa. Pakkohauskaa ja viinan lipittämistä.
Mari pani silmänsä kiinni, nojaten päätään taaksepäin. Oi mitkä tuoksut ja mikä ihana sää. Muutama kärpänen hiukan häiritsi, mutta kärpäselläkin oli oikeus kesään, siinäpä pörisköön, Mari mietti.